Susanna Judin - galleria

Elämänpuut. Maalasin ensimmäisen Elämänpuuni 1995 ja olen siitä saakka maalannut vähintään yhden vuosittain. Elämänpuuni ovat kannanotto sademetsien puolesta. Maapallon keuhkot häviävät huikean kovaa vauhtia, ja mitä tapahtuukaan. Oleskellessani Afrikassa tajusin myös konkreettisesti aavikoitumisen merkityksen ihmisen elinpiirille. Ilman puita ei ole elämää. Sademetsien hakkuiden nähdään olevan selkeässä yhteydessä ilmaston lämpenemiseen sekä ilmaston muuttumiseen rankkasateiden, tulvien, kuivuuden ja hurrikaanien kautta eri puolilla planeettaa. Globaalissa maailmantaloudessa asiat kertautuvat. Meidän asioista tulee teidän asioita ja teidän asioista tulee meidän asioita. Paikallisuus muuntuu, paikkasidonnaisuudesta tulee kenties pian planeettasidonnaisuutta. Tavoitteita elämisen ylläpitämiseksi tällä planeetalla ja mikä on taiteen merkitys tässä. Kuka saa määrittää elämisen arvon, ja onko sellaista enää ylipäänsä edes olemassa? Se kuinka yhteisö kohtelee heikoimpiaan, kertoo paljon sen kehityksen asteesta. Olipa kyseessä sitten puut, eläimet, ihmiset tai mikä tahansa elollinen. Kunnianosoitus puulle ja sitä kautta elämälle. Puut ovat kautta aikojen eri kansoille ja eri kulttuureissa merkinneet myös jotain enemmän. Puut ovat olleet pyhiä. Myyttinen Elämänpuu tai Maailmanpuu, jonka juuret ovat manalassa ja joka ulottuu taivaaseen, kuvaa hyvin monissa perinteissä kosmoksen ykseyttä, syklistä uudistumista ja jatkuvaa, dynaamista vuorovaikutusta aineen ja hengen tai maan ja taivaan välillä.